Tämä on raportti.
Viikko sitten olin esittelemässä Raatoja Kangasalan kirjakahvilassa. Väkeä olisi voinut olla enemmän, mutta muuten tilaisuus oli lämminhenkinen ja mukava. Kerroin ensin melkein tunnin novelleistani ja toden suhteesta tarinoihin. Pohdin siis, mitä tosielämän tapahtumalle pitää tehdä, jotta siitä tulee kaunokirjallisuutta. Palaan aiheeseen myöhemmässä postauksessa, ehkä kymmenen vuoden sisällä.
Myös Polku-näyttely avattiin, tämä tapahtui eilen lauantaina. Oli hienot kekkerit. Parasta oli, että suuri osa taiteilijoista osallistui juhliin. Paitsi ruotsalaiset. Joka tapauksessa, näyttely on vaikuttava ja laaja. Varsinkin videoteokset olivat vangitsevaa katsottavaa. En yleensä jaksa niitä oikein yhtään, mutta nyt tapitin niistä suurimman osan alusta loppuun. Vahvaa. Ja Paholaisen epäsikiöt -novelli on nyt kansissa.
Pirkka kirmaistiin tänään. Jo ennen starttia tuli ensimmäinen yllätys: vanha kaverini tunnisti minut lähtöalueella ja tuli juttelemaan. Lopulta juoksimmekin lähes koko matkan yhdessä. 30 kilometrin jälkeen kiristin tahtia, mutta kaveri oli ehtinyt väsähtää, eikä päässyt mukaan. Viimeisellä kilsalla saavutin sitten toisen kaverin ja yritin saada hänet imuuni viimeiseen nousuun ennen maalisuoraa. Aika tänä vuonna oli 3.32. Juoksu oli kevyttä, polut kuivia ja ruska parhaimmillaan.
Viime vuonna juoksin yli kymmenen minuuttia kovemman ajan, mutta olin juoksun jälkeen myös aivan romuna. Tällä kertaa jaksoin loppuun ilman väsähtämistä. Matalilla sykkeillä juostu kevät ja kesä on selvästi tehnyt peruskestävyydelle hyvää, kärsinhän ennen Pirkkaa kaksi peräkkäistä flunssaa. Nyt kunnon peruskuntokausi, niin ensi kesänä räväytetään kunnolla. Ai niin, ja kuun lopussa Wihan testikymppi!
