Haluttaisiko sinua laittaa?

Talvi ja kevät ovat menneet näytelmäprokkiksia säätäessä, kirjoittaessa ja opettaessa. Paljon on ollut päälletysten. Ja on vieläkin. Helmikuinen Päällystakki -prokkis onnistui yli odotusten. Esitys nousi siivilleen ja ylsi parhaipien ohjausteni joukkoon. Näytelmän ajankohtaisuus ja mustalla huumorilla höystetty raadollisuus sytyttivät myös yleisön. Kriitikotkin tykkäsivät. Esimerkiksi Keskisuomalaisen arvostelija kirjoitti, että Päällystakki on talven teatteritapaus Keski-Suomessa. Kiitos ryhmälle.

Erityistä Päällystakissa oli myös se, pääsin pitkästä aikaa näyttämölle, paikkasin kolmessa esityksessä. Olin pankinjohtaja, Paavo Nurmi, Ahdistuneisuus, psykiatri ja homoksi pamahtava palomies. Huippua!

Psykiatrina Päällystakissa.

Kevään toinen ensi-ilta oli lastenteatteriprokkis Kolme iloista rosvoa. Thorbjørn Egnerin 1950-luvulla kirjoittamaa klassikkoa piti dramatisoida kovalla kädellä. Tein siitä tiivimmän ja toiminnallisemman, koska minusta tuntui, että siinä ei tapahtunut oikein mitään. Keskityimme rosvoihin ja heidän koheltamiseensa. Ryhmässä oli mukana parikymmentä 12-17 -vuotiasta nuorta. Prosessista voisi sanoa paljonkin, mutta yksi anekdootti riittäköön.

Näytelmässä poliisimestari Paavali kysyy Kasper-rosvolta haluttaisiko tätä ruveta Kardemumman palopäälliköksi. Siis HALUTTAISIKO!?! Teinit eivät kestäneet tätä tirskumatta, oli pakko muuttaa repliikki neutraalimmaksi. Tuskinpa Aila Meriluoto osasi näytelmää kääntäessään kuvitella, että vuonna 2012 haluttaisiko-sana on käyttökelvoton. Ja eihän nuorrriso uskalla myöskään panna. Eivätkä uskalla aikuisetkaan. Upotanpa tähän sekavuuselementin: muutama viikko sitten näin vetämälläni kurssilla improvisaation, jossa 16-vuotias opiskelija perheen isää esittäessään hehkutti, kuinka mielellään hän laittaisi poikansa tyttöystävää.

Rosvot ja poliisimestarin rouva.

Kirjoittamistakin on riittänyt. Minulta tilattiin Jyväskylään lyhyt monologi yritysten sisäisen ja ulkoisen viestinnän ristiriidoista. Ja huumorilla, please. Tämä työ valmistui ajallaan ja sen nimeksi tuli Rapalan uistin. Huumoriakin oli, kai. Myös Uutta päivää olen kirjoittanut ja novelleita työstänyt. Nyt on paineita saada valmiiksi noin kymmenen minuutin teksti kirjastolle. Dead-line on viikon päästä, mutta myös UP-jakson kirjoittaminen on ensi viikolla.

Ja onhan kevät perheessämme myös synttärirumbaa.

Meidän lasten synttäripöytä.

Naapurin possu.