Uusi vuosi, uusi prokkis. Olen aloittanut yhteistyön Kangasalan Pikkuteatterin kanssa. Homman nimi on se, että valitsemme 5-7 uudehkoa nuortenkirjaa ja dramatisoimme jokaisesta vajaan kymmenen minuutin mittaisen trailerin. Dramatisoinnit pannaan läjään - ja kas, saamme draamallisen kirjavinkkauskässärin. Kirjoitamme talven ja kevään, huilimme kesän, harjoittelemme syksyn. Jutun pitäisi olla esityskunnossa joskus marraskuussa. Nyt valitsemme kirjoja, rajaus on pirkanmaalaisten kirjailijoiden teoksissa. Tähän on useampikin syy. Infoan prokkiksen etenemisestä blogissa.
Myös muuta uutta on. Olen aloittanut Kangasalan Sanomien kolumnistina ja jopa kirjoittanut ensimmäisen tekstin. Käsittelin siinä e-kirjoja. Olen lukenut niitä nyt muutaman ja todennut, että sähköinen kirja on aistimuksellisesti köyhä. Uskokaa. Vaikka olisihan siinä etunsa, jos koko kirjahyllyn sisältö kulkisi tabletin mukana. Myös rikastetusta kirjasta saatan olla innostunut. Esimerkiksi Frozen Hell -kirja voisi olla hyvä hankinta, vaikka tunnustuksellinen sivari ja vaaleissa kakkosen äänestäjä olenkin. Tänään tajusin muuten taas yhden epäkohdan e-kirjoissa: niitä ei voi jakaa eteenpäin. Minulla on tapana kehua lukemiani kirjoja kavereille ja lainata tai antaa niitä pois. Onhan niin, että harva hankittu teos on niin kiinostava, että siihen jaksaisi palata. Yleensä kirja jää hylyyn keräämään pölyä, jos sitä ei pane kiertoon. Kuinka jaat laillisesti e-kirjan? Minun käsittääkseni et mitenkään.
Kuin ensimmäistä päivää -ohjaus pyörii ylitäysille saleille. Se tuntuu mukavalta, vaikka en yleisömäärien perään hingukaan. On hyvä fiilis, että yleisö tykkää esityksestä, jonka takana voi itse seistä täysillä. Seuraava ensi-ilta onkin sitten Päällystakki. Siitäkin on hyvä kutina, vaikka reenit käyvätkin vähiin.
