Tänään se tapahtui, eksyin iltarasteilla jonnekin Vehoniemenharjun metsään. Vaan ihmekös tuo, enhän osaa lukea karttaa. Tähän asti on ollut aina hyvää tuuria ja paljon polkuja. Nyt oli pitkät rastivälit ja polkuja vähän. Kompassikin jäi autoon, vaikka enhän minä sitä olisi osannut käyttää. Onneksi en ollut erämaassa ja löysin lopulta takaisin kartalle. En edes yrittänyt suunnistaa rataa loppuun.
Myöhemmin kotona eksyin apurahapaperiin. Niin, huomennahan ne pitää panna postiin. Kordelin oli helppo ja olinhan sitä jo valmistellutkin, mutta Kirjailijaliiton Kopiosto-paperi: merkitäänkö haetun apurahan määrä, liitteet? En vain osaa. Pitää soittaa huomenna apua ja toivoa, että lapset antavat minun kirjoittaa puoli tuntia rauhassa.
"Suunnistus tekee eetvarttia."
Seuraavaksi parin novellin verran Etanadynamiittia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti