maanantai 19. joulukuuta 2011

Surua ja pieniä toiveita

Äiti kuoli eilen. Tuon virkkeen voi jokainen kirjoittaa kerran. Yllätyksenä äitini kuolema ei tullut, hän ehti olla sairaalassa kahdeksan kuukautta ja kuihtui hitaasti pois. Ajattelen, että hän eli täyden elämän. Tietysti tunnen ikävää - ja luulenpa että se on vasta heräämässä. Viimeisen viikon äiti oli saattohoidossa. Hän puhui ehkä sanan tai kaksi, raotti välillä silmiään ja taisteli hengittääkseen. Kävin häntä viikolla katsomassa ja lupasin tuoda lapset vielä käymään. Menimme eilen. Äiti kuuli lasten äänet, avasi silmänsä ja yritti sanoa jotain. Tuntuu, että äiti odotti ja että hän oli tämän jälkeen valmis.

Työt olen saanut tehtyä. Tämän vuoden viimeisen Uuden päivän kässärin lähetin eilen illalla. Jaksosta jäi hyvä fiilis, toivottavasti en jättänyt kirjoittamatta jotain kohtausta tai muuta... En jaksanut käydä enää viimeistä tarkistusta läpi. Tänään olen hoitanut pieniä rästihommia ja ollut paljon lasten kanssa. Onneksi ei tarvitse lähteä mihinkään enää tällä viikolla.

Joulun vietämme Peurungassa. Olemme useampana vuonna tehneet joulun kotiin ja kutsuneet läheisiä. Nyt ilmoitimme jo kesällä, että lähdemme jonnekin ja mukaan saa tulla. Anoppi liittyykin seuraamme, ja se on oikein hyvä. Toivon pieniä asioita. Tahtoisin saada olla rauhassa. Alun perin ajattelin viettää urheilujoulun, mutta nyt uskon vain lepääväni. Ehkä hölköttelen vähän, lillun altaassa ja lasken pari kertaa vesiliukumäen pojan kanssa. Vaimo on urheillut parin kuluneen kuukauden aikana tolkuttomasti, että pystyy kuulemma sitten ottamaan Peurungan tarjonnasta kaiken irti. Tänään illalla hänelle nousi kuume. On ehkä hyvä, että hänkin huilaa välillä.

Saisinpa uuden Baudelaire-käännöksen lahjaksi. Pahan kukkia kelpaisi tutkia pyhinä. iPadiin olen hankkinut yhden kirjan. Kyllä, Stephen Kingin uusimman - oliko sen nimi Kuvun alla? Mikä minua vaivaa? Lupasin jo kaksikymmentä vuotta sitten, että en osta enää yhtään Kingin kirjaa. No, On Writing -opuksen hankin joskus Dublinista, mutta se on ihan eri asia. Tuo on muuten oikein hyvä kirjoittamisopas (vaikka en minä niistä oikeastaan mitään tiedä, koska olen lukenut vain pari. Työ opettaa ja muita fraaseja.). Joka tapauksessa, aion kokeilla, millaista on lukea iso romaani tabletilta. Skeptinen olen.

Kirjoittaakin aion, monta novellia huutaa muokkausta ja kehittelyä. Nämä suunnitelmat kun toteuttaa, on lomalla taas kerran kiire. Peurungasta jatkamme Kuopioon muutamaksi päiväksi. Kotiin palaamme juhlimaan uutta vuotta. Tai minä hillun lankomiehen ja lasten kanssa. Vaimo lähtee keikalle.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti