Paperit hukassa

Tänään oli esiintyminen Näin on kirjat -kiertueella Tampereella. Kustantajat esittelivät kirjojaan, ruokaa ja juomaa tarjottiin. Tilaisuus oli suunnattu kirjasto- ja kirjakauppa-alan ihmisille. Myös opettajia oli paikalla. Hauskinta oli vanhojen tuttujen tapaaminen. Juttelin pitkän tovin Matti Laineen kanssa, joka on kirjoittanut kolme dekkaria Gummerukselle. Myös Anneli Kannon ja Paavo Rauskasen kanssa tuli rupateltua. Tutustuin lisäksi esikoiskirjailija Piia Postiin, jonka Talven jälkeen valo -romaania on jo kehuttu lehdissä.

                                          Näin on kirjat -kiertueen logo.

Lopulta alkoi haastatteluosuus. Jokaiselle oli varattu noin viisi minuuttia, onneksi haastattelija oli valmistautunut hyvin ja sai kunkin kirjasta oleellisen irti. Omalla kohdallani pientä hämminkiä aiheutti se, että haastattelija oli hukannut Raadoista tekemänsä muistiinpanot, minkä vuoksi hänen kysymyksensä eivät olleet kovin tarkkoja.
Huvittavaa oli, että hän selvästi piti kirjaani synkkänä, mitä se ei mielestäni ole. Surullinen se on, mutta synkkä? Ei maar. Sanoinkin, että pidän surusta ja että se on mitä parhainta elämän käyttövoimaa. Silti tarinoitteni tarkoitus ei ole olla toivottomia. Tai ehkä muutama niistä on. Piru tietää. Joka tapauksessa yleisö oli haastattelussa hyvin mukana. Jäi positiivinen fiilis.

Tänään oli Miina Supisen Apatosauruksen maa -novelleista HS:n kiittävä arvostelu. Hyvä!