Herätänpäs blogini taas syväjäästä. Elämä on täyttä, vaikka jollain ihmeellä minulla onkin aikaa siirtää iltaisin nojatuoli telkkarin eteen ja tapittaa. Seuraan kahta ruotalaista sarjaa, Hubotteja kakkoselta torstaisin ja Solsidan -sarjaa Fst:ltä sunnuntaisin. Näiden lisäksi katson tietenkin Uutta päivää ja leffoja. Tämän viikon tavoite on katsoa japanilaisia piirrettyjä.
Lukenut olen jonkin verran, toki liian vähän. Syksyn uutuuksiin en ole päässyt käsiksi vielä ollenkaan. Jari Tervon Ohranan jätin kesken, Helmi Kekkosen Valinta -romaanin aloitan varmaan vielä tänään illalla. Venäläistä uudempaa kirjallisuutta olen varannut kirjastosta. Huh, nämä rivit kirjoitettuani tulikin jo parempi omatunto, kuin olisin lukemishommaa ihan oikeasti suorittanutkin... Äänikirjoja olen toki kuunnellut, esimerkiksi Marko Kilven Elävien kirjoihin -dekkarin. Kilven henkilöt ovat syviä, hänellä tuntuu olevan eläytyvä kirjoittajan mieli.
Ai niin, yhden hyvän kirjan luin juuri. Irina Javnen toinen runokokoelma Euroopan kylmin talvi oli elämys, suosittelen! Javne kirjoittaa vahvoja, ankaria runoja, mutta myös yllättää upottamalla säkeisiinsä mustaa huumoria. Kokoelman runoissa on lisäksi draamallista jännitettä, kauneutta, surua.
Kirjoittaminen etenee, novellikokoelman tarinat laajenevat, ja olenkin miettinyt, missä vaiheessa novellista tulee pienoisromaani. No, kakkonen valmistunee vielä tällä vuosikymmenellä. Muuten olen kirjoittanut ahkerasti. Uusi päivä työllistää tällä hetkellä kiitettävästi ja kolumnejakin saan riipaista silloin tällöin.
Teatteriduuneja on vähemmän. Vedän kyllä kolmea ilmaisutaidon ryhmää, joista kaksi on nuorille ja yksi kehitysvammaisille aikuisille. Ja onhan toki Vierailevia tähtiä -kirjavinkkausesitys. Sitä harjoittelen Kangasalan pikkuteatterilaisten kanssa. Ensi-ilta on marras-joulukuun taitteessa. Teen tästä vielä oman postauksen heti perään.
Jossain vaiheessa olen leuhottanut tämän olevan myös juoksublogi. No jaa... Olen minä jonkin verran hölkötellyt. Juoksukausi ei ole kuitenkaan sujunut ongelmitta, olin koko kesäkuun juoksukiellossa tulehtuneen akillesjänteen vuoksi. Koipi alkaa vasta nyt olla kunnossa, sitkeä vaiva. Toivottavasti otin opikseni ja ymmärrän jatkossa reagoida alkavaan oireiluun ripeämmin.
Pirkan hölkän kävin sentään juoksemassa, vaikka olinkin huolestunut, että jaksanko ollenkaan. Enhän ollut juossut koko kesänä yhtään yli kahden tunnin lenkkiä. Kura-Pirkaksi haukuttu 33 kilsan pinkaisu meni treenimäärään nähden lopulta oikein hyvin, aika oli 3:37, enkä repinyt ylirasituksen puolelle. Ainakaan pahasti. Nyt voisi aloittaa maltillisen peruskuntokauden ja olla ensi kesänä täyres latingins. Hymiö.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti