Ja jos pystyt, pääsetkö ylös? Täytän ensi vuonna neljäkymmentä, se ei tunnu vielä miltään. Ei ainakaan siltä, että olisin vanha. Toisaalta, seuraavaksi tuleekin sitten viisikymmentä - onko se paljon? Ystäväni totesi viikko sitten ravintola Roastissa kalalautasen äärellä, että: "Viiskymmentä ei oo tänä päivänä mitään." Ei olekaan.
Tai ei pitäisi olla. Tämän syksyn töissäni olen kuitenkin useamman kerran huomannut olevani tilanteessa, jossa olen joutunut säätämään tekemistä sen vuoksi, että viisikymppinen ihminen ei ole pystynyt istumaan lattialle. Yhdeltä on leikattu polvi, toiselta lonkka, kolmannelta on selkä sökönä. Ja eräs on ilmoittanut tekstiviestillä jäävänsä ohjaamastani näytelmästä pois, koska hänen alkoholisminsa on kehittynyt niin pitkälle, ettei hän pysty enää sitoutumaan. Tämä on minusta surullista.
Lautasmalli, liikunnalla iloa elämään, viinan kanssa ei leikitä - ja muita kliseitä. On ihan oikeasti totta, että esimerkiksi istumatyö yhdistettynä liikunnattomaan elämäntapaan, epäterveellinen ruokavalio ja jokaviikkoinen känni saavat ihmiseltä ennen pitkää niin ruumiin kuin hengenkin remonttiin.
Ja tämä ennen pitkää näyttää siis olevan noin viisikymppisenä.
En aio lopettaa roskaruoan syömistä, viinaakin tulen varmasti juomaan vielä litratolkulla. Pitää vain yrittää tasapainottaa se kaikki, miettiä mitä kohtuus tarkoittaa ja liikkua. Ei se helppoa ole, koska ympäristö on täynnä houkutuksia ja mainostajat ovelia.
Toivottavasti pysyn kunnossa ja terveenä. Yritän tehdä, minkä voin. Minua motivoi se, että tahdon elää lasteni ja muiden läheisteni kanssa täyttä elämää ilman rajoja - ainakin ilman itse aiheutettuja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti